Voiko ihmisen arvon mitata rahassa? Entä rakkauden? Kesätyöasiat
varmistuivat vihdoin. Kahdesta vaihtoehdosta valitsin sen, joka on
taloudellisesti huonompi ratkaisu. Jään noin tuhat euroa tappiolle
siitä ilosta, että saan viettää kesän samalla paikkakunnalla luotsin
kanssa. Palkka on huonompi ja työaika kuukauden verran lyhyempi.
Toisaalta nyt voin viettää lomaa elokuussa ja pääsen hyvällä tuurilla
pohjoiseen vaeltamaan tai muuten vain reissaamaan. Jos vielä
onnistuisin saamaan alivuokralaisen kesäksi, ei olisi huolen häivää.
Ongelma on vain siinä, etten kovin mieluusti jättäisi kalustettua
asuntoa aivan ventovieraalle.
Opiskelijan arki ei ole helppoa.
Taloudellinen tilanne on heikko ja tulee vielä heikentymään vuokran
noustessa. Jatkuva yksinäisyys ja kaipuu luotsin luo lisäävät tuskaa.
Jos paremman opiskelupaikan ovet eivät aukene tällä yrittämällä, on
pakko miettiä asioita uusiksi. Kaikki olisi paljon helpompaa, jos
luotsi olisi täällä. Ei tarvitsisi jatkuvasti punnita elämän eri
komponenttien arvoja: luotsi vai raha, opiskelu vai onnellisuus.
Haluaisin
päästä asioissa eteenpäin. Haluaisin saada edes hiukan enemmän
varmuutta tämänhetkiseen tilanteeseeni. Ainoat pysyvät asiat tuntuvat
tällä hetkellä olevan päivärytmiäni ylläpitävä koira sekä luotsin
rakkaus, jota ei kylläkään ole vahvistettu ulkoisin sinetein.
Raha-asiat huolestuttavat, eikä opiskelu kiinnosta ennen kuin olen
löytänyt oikean alan. Jos pääsisi edes kaukosuhteesta saman katon alle,
saisi tukea ja vakautta elämään. Ja asumiskustannuksetkin laskisivat.
Yhden hengen ruoka maksaa paljon.
perjantai, 13. huhtikuu 2007
Kommentit