Voiko ihmisen arvon mitata rahassa? Entä rakkauden? Kesätyöasiat varmistuivat vihdoin. Kahdesta vaihtoehdosta valitsin sen, joka on taloudellisesti huonompi ratkaisu. Jään noin tuhat euroa tappiolle siitä ilosta, että saan viettää kesän samalla paikkakunnalla luotsin kanssa. Palkka on huonompi ja työaika kuukauden verran lyhyempi. Toisaalta nyt voin viettää lomaa elokuussa ja pääsen hyvällä tuurilla pohjoiseen vaeltamaan tai muuten vain reissaamaan. Jos vielä onnistuisin saamaan alivuokralaisen kesäksi, ei olisi huolen häivää. Ongelma on vain siinä, etten kovin mieluusti jättäisi kalustettua asuntoa aivan ventovieraalle.

Opiskelijan arki ei ole helppoa. Taloudellinen tilanne on heikko ja tulee vielä heikentymään vuokran noustessa. Jatkuva yksinäisyys ja kaipuu luotsin luo lisäävät tuskaa. Jos paremman opiskelupaikan ovet eivät aukene tällä yrittämällä, on pakko miettiä asioita uusiksi. Kaikki olisi paljon helpompaa, jos luotsi olisi täällä. Ei tarvitsisi jatkuvasti punnita elämän eri komponenttien arvoja: luotsi vai raha, opiskelu vai onnellisuus.

Haluaisin päästä asioissa eteenpäin. Haluaisin saada edes hiukan enemmän varmuutta tämänhetkiseen tilanteeseeni. Ainoat pysyvät asiat tuntuvat tällä hetkellä olevan päivärytmiäni ylläpitävä koira sekä luotsin rakkaus, jota ei kylläkään ole vahvistettu ulkoisin sinetein. Raha-asiat huolestuttavat, eikä opiskelu kiinnosta ennen kuin olen löytänyt oikean alan. Jos pääsisi edes kaukosuhteesta saman katon alle, saisi tukea ja vakautta elämään. Ja asumiskustannuksetkin laskisivat. Yhden hengen ruoka maksaa paljon.