Riitelin luotsin kanssa. Hän aikoo mennä kesäksi "töihin" 50 kilometrin päähän kotoaan ja kertoo tämän vasta kun olen jo tarttunut kahdesta työtarjouksesta huonompaan vain saadakseni olla hänen lähellään koko kesän. Tilanne tulee siis olemaan lähestulkoon sama kuin jos pysyisin täällä: yhteistä aikaa enimmäkseen viikonloppuisin. Lisäksi hän tuskin saa kunnollista palkkaa, mikä tarkoittaa, että syksyllä ei ole rahaa junalippuihin. Asiasta ei voi keskustella, koska hän "ei jaksa nyt tapella tästä asiasta" kanssani.

Vielä kuukausi sitten rakastimme kiihkeästi. Nyt ilmassa on vain ahdistusta. Puolikas sana kaipauksestani hänen luokseen saa hänet kavahtamaan puolustuskannalle. Kuulemma hän on minun, eikä sen ilmaisemiseen tarvita mitään "kiinnityksiä".

Minulle tämä on tärkeä kevät. Pääsykokeisiin on aikaa alle kolme viikkoa ja nytkin kulutan energiaa tähän typerään kiukutteluun. Missä on se tuki, minkä ansaitsen?